Pääsiäistä ei ole peruttu

Jäsenemme rovasti Veikko Lisitsinin tekstin myötä toivotamme Hyvää Pääsiäistä ja terveyttä kaikille tänä poikkeuksellisena koronakeväänä 2020.

 

Suuren viikon, Kristuksen kärsimysviikon, jälkeen Ortodoksisessa kirkossa kaikuu Ylösnousemuksen riemusanoma Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi koko pääsiäiskauden aina Helatorstaihin, Kristuksen Taivaaseen astumiseen saakka. Kirkko liturgisesti ja käytännössä julistaa lisäksi joka sunnuntaipäivä Kristuksen ylösnousemista kuolleista. Meille jotka olemme kirkon aktiiveja jäseniä, kirkkovuosi avaa enemmän sanomaansa enemmän kuin niille, jotka eivät sitä ole. Yhteisöllinen kokemus avaa pelastuksemme ovia pyhien isien ja kirjoitusten mukaan ihmisille.

Kuolema on ihmisille kenties pelottavin asia. Kuolemassa sinänsä ei kristitylle ihmiselle tule olla mitään pelottavaa. Herramme Jeesus Kristus on noussut ylös kuolleista ja valmistanut meille saman mahdollisuuden ja Jumalan valtakunnan osallisuuden. Kuolema on Kirkon opetuksen mukaan syntymä uuteen elämään Kristuksessa. Tuohon meidän tulee valmistautua joka päivä.

Ihmiselle elämä on sielun elämää ruumiissa. Ruumiin kautta voimme kokea tämän ajallisen elämän. Sielun kautta kirkastuneessa ruumiissa voimme kokea ylösnousemuksen ja elämän Jumalan valtakunnassa. Valmistautuminen nykyisessä ajassa pääsiäisen ilosanoman vastaanottamiseen  ylösnousseessa Kristuksessa on heijastusta omasta ylösnousemuksestamme. Yhteisöllinen Pääsiäisen ja Herran pyhän Ehtoollisen kokeminen vahvistaa meidän omaa ylösnousemustoivoamme.

Pääsiäisen ortodoksiset merkkitavarat – pääsiäismuna, pashat, kulitsat ja babat ja pääsiäislammas, kristottamiset, pääsiäistervehdykset Kristus nousi kuolleista – Totisesti nousi!, pääsiäisveisut, kirkonkellojen riemullinen soitto ja monet muut tavat ja asiat ovat toki tärkeitä, mutta ilman Kristuksen ylösnousemusjuhlan kokemista seurakunnan yhteisöllisessä pääsiäisyöpalveluksessa ne jäävät usein vain kirkolliseksi harrastukseksi. Toki riemun voi kokea myös tv:n tai radion kauttakin  yksinäisessä maaseudun mökissä tai Palvelukodissa. Usko ilman sisältöä on hyvin epävarmaa ihmisen hengellisen ja henkisen elämän vahvistuksena. Siksi pääsiäiskirkon soisi  olevan yhä useamman kristityn kohde.

Kuten pyhä Johannes Kronstadtilainen sanoo: Jumalan armo ja rakkaus on läsnä tässä ajallisessa elämässä, siinä meidän tulee sitä anoa ja sitä varten kilvoitella – ja käydä kirkossa. Kuoleman jälkeen meillä ei ole siihen enää mahdollisuutta. Siksi meidän tulee hyväksyä Kristuksen kutsu jumalanpalvelukseen ja Ehtoolliseen tässä ajassa.

Ylösnoussut Kristus kutsuu meitä alati armoon ja rakkauteen. Amen.

Veikko Lisitsin

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s