Jumala varjelkoon Suomenmaata

Palvellessani Lappeenrannan varuskunnan pappina olin päättänyt ensimmäisen iltahartauden Rakuunayksikössä. Nasakka alikersanttipäivystäjä komensi sen perään asennon ja käski: toistakaa hiljaa perässäni: Jumala varjelkoon Suomenmaata. Sitten poistuttiin tupiin. Kun kysyin, mistä hänoli oppinut tämän käytännön, hän vastasi Rakuuna-aliupseerikoulusta. Turun Tuomiokirkon kellon soidessa käännän kasvot Jerusalemiin, toistan alikersantin opettaman vanhan suurruhtinasajan rukouksen.

Erkki-eno oli rakuuna, kaatunut, kadonnut ennen syntymääni. Hänen muistokivensä alla ei ole ketään. Ylpeydellä kunnioittamani miehen profiili muodostuu perhepiirin ja suvun muistoista. Elävä persoona (vanhäiti Ieva-Kristiina meitä lapsia ojentaessaan totesi, työ etoelävät ?). Keväinen kaatuneitten muistopäivä ohjaa kierrokselle sankarihautausmaille. Eipä muuta kuin Pentti Pylkön kirja kouraan ja Savitaipaleen kirkonmäelle! Iso kiitos järisyttää mieltä kun tajuaa kaiken sen perimistä suht ilmaiseksi, minkä sodanajan sukupolvi hankki meille, maksaen kaiken.

Isänmaan historian tärkeimmät tapahtumat merkkipaaluttavat myös vuotuista ajankulua. Itsenäisyyspäivä osuu toiselle puolelle vuotta omista juuristaan ja syistään, veteraanipäivä ja sankaripäivä kevääseen. Israelissa vietetään itsenäisyyspäivää keväisessä toukokuussa, sitä edeltävää päivää kaatuneitten muistopäivänä. Puhutteleva kombinaatio. Itsenäisyyden juhliminen, mutta myös sen lunastamisen ja hankkimisen muisto liittyvät yhteen, vaalimisen arvoinen perintö. 

Kautta aikojen kuuluisin suomalainen missionääri Martti Rautanen vieraili Tampereen lähetysjuhlilla. Siellä hän totesi: Suomi on teidän suomalaisten isänmaa. Minulla on kaksi isänmaata, Ambomaa ja taivas.

Taitaa olla niin, että ennen koronakevättä monelta taivas on unohtunut, tai ainakin hämärtynyt. Taivasusko oli sankarivainajille todellisuutta. He tiesivät viimeisen rukouksensa kohteen. Tiesivät, mistä tulee apu. Usko Jumalaan yhdisti vaikeaa aikaa elävän kansan. Tässä mielessä taitaa olla merkittävä ero sota-ajalla palvelleen ja tämän päivän isänmaanpuolustajan henkisissä varusteissa. Usein tuntuu siltä, että yhteiskunnan informaatiokoneisto jyrää tieten tahtoen yksinkertaisen lapsenuskon, uskon taivaaseen ja sen todellisuuteen, Jumalan apuun jokapäiväisessä elämässä. Tilalle tarjotaan jos jonkinlaista viihdettä ja hömppää. Lauri-eno tapasi todeta että tuleehan se mies räkänokasta, vaan ei tyhjännaurajasta. Eipä ole kuultu aikoihin tiedotusvälineistä.

Sota-aikana oli kolme rintamaa, totesi tuttu kollega paraatipuheessaan, eturintama, kotirintama – ja rukousrintama. Toimii poikkeusaikoinakin.

Pertti

huttusen.pertti@gmail.com

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s