”Vuosi  vanha vaipui hautaan
 riemuineen ja murheineen.
 Ihmissydän puhkee nöyrään
 rukoukseen kiitokseen.
 Oi jos vuosi alkava
 oisi Luojan siunaama.
 Luojan siunaama”

Lapsena lauloimme tätä Immi Hellenin sanoittamaa laulua
äidin opettamana. Lasten laulukirjasen kuvituksena oli
pieni lapsi ja kumara vanhus. Vaikka vanha ja uusi olivat
käsitettävissä, en silti ymmärtänyt, miten joku voisi
vuodessa niin vanhentua.

Tänä syksynä olen saanut seurata uuden elämän alkua ja sitä, miten sitkeä ihminen on aloittaessaan elämänsä taivalta.
Tytär sai neljännen lapsensa, pienen tytön, joka sinnikkäästi yrittää selviytyä haasteista, joita hän on saanut kokea syntymästään saakka.

Nyt iäkkäänä jo ymmärrän, miten vanheminen todella on nopeaa. Ikä ja mieli eivät aina tunnu vastaavan toisiaan. Iän myötä myös voimat ja jaksaminen vähenevät.

Lasten ja lastenlasten kautta saan seurata muutoksia, joita tapahtuu nopeaan tahtiin tietotekniikan myötä. Jäätyäni  eläkkeelle olin muutaman vuoden ilman tietokonetta. Sain koneen, mutta käytön opettelu olikin hankalaa. Tyttärenpoikani, 12 vuotias, totesikin ”kuule mummo, et sie voi enää osatakaan…”.

Vuodessa kaikki on jo vanhaa…

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA JA SIUNAUSTA TULEVIIN PÄIVIIN
VUONNA 2020!

Marja Nokelainen