Tänään 1. pääsiäispäivän aamuna puheenjohtajamme Osmo todisti kauniin kevätkrookuksen nousseen maan pinnalle. Kuvan myötä lämmin pääsiäistervehdys kaikille Pylkön suvun jäsenille. 

Ps. Osmolta myös vinkki heille, joilla mahdollisuus ehtiä paikalle:

 Hyvät Pylkön sukuseuran jäsenet 

Tänä vuonna kesällä järjestimme pienimuotoinen kesätapahtuman 22.7. Lappeenrannan satama-alueella. Aloimme kahvittelulla torilla, tutustuimme Vanhaan Panimoon lahden toisella puolella ja aloitimme 2024 kesätapahtuman suunnittelua. Kiitokset Immosen Juhalle panimon kerhohuoneen varaamisesta ja perinteikkään miljöön esittelyn järjestämisestä.

Juha on myös ansiokkaasti huolehtinut sukukirjaprojektin vetämisestä, ja sen päätepiste lähestyy, kun kirja julkaistaan ensi loppukesän sukujuhlassa Savitaipaleella. Ajankohta ja paikka kerrotaan kesäkirjeessä ennen juhannusta. On ollut ilo tehdä osaavan porukan kanssa sukukirjaa ja valmistautua juhlakesään. Nyt on kuitenkin syytä rauhoittua ja keskittyä joulun perimmäiseen sanomaan! 

 Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2024! 

Osmo Pylkkö 

Sukuseuran puheenjohtaja 

🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄

Heikki Pettisen joulumuistelo 

Joulu on siitä ainutlaatuinen syntymäjuhla, että silloin muistellaan erityisen paljon edesmenneitä. Itse en ainakaan osaa kuvitella joulua ilman hautausmaalla käyntiä. Takavuosina Yleisradion jouluaattojen klassikko-ohjelma oli Niilo Ihamäen suora selostus Kynttilät syttyvät haudoille. 

Lapsuudesta on jäänyt mieleen yksi joulu, kun aattoillan hartauden jälkeen ajettiin kirkosta melkoisessa sohjokelissä Hulkonkankaalle. Satoi karvahatun kokoisia märkiä lumihiutaleita ja autot etenivät jonossa renkaat lipsuen. Perillä oli ennennäkemätön ruuhka, kun autot jonottivat sekä Hulkonkankaan että Rauhanlaakson suuntaan. Osa yritti jo takaisin päin. 

Kun viime vuosina olen käynyt aattona haudoilla, ei ruuhkista ole ollut tietoakaan. Johtuu varmaan siitä, että olen lähtenyt kierrokselle vasta puolen yön aikaan, kun kaikki muu jouluaattoon kuuluva ohjelma on jo ohi. Savitaipaleen kirkonkylä on silloin hiljainen, siis oikeasti äänetön. 

Kaikkia etsimiäni hautoja en ole hämärässä aina löytänyt, varsinkaan jos lunta on paljon. Toisaalta hautakiviä katsellessa tulee monesti pysähdyttyä uusien nimien kohdalle. Sellaisten, jotka ovat tulleet tutuiksi tulevaan Pylkön sukukirjaan koottuja sukutauluja selatessa. 

Viime jouluna poikkesin myös kirkonmäelle, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden haudoille. Siellä en lukenut muistokivistä niinkään nimiä kuin numeroita. Päivämäärät kertoivat miesten nuoruudesta sekä siitä, kuinka paljon heitä saattoi mennä yhtenä päivänä yhdestä pitäjästä. Niin kuin Ukrainassa nyt. 

Joulurauhaa! 

Heikki Pettinen 

Lopuksi joulutunnelmaan virittäytymään paikallisin voimin musiikin ja laulun avulla: 

Savitaipalelaisille tuttu ”Katja & Antti” -duo esiintyi 9.12.2020 Savitaipaleen kirkossa. Silloin saatiin kuulla laulu, mikä on jokaisen oikean laulutaiteilijan testi: esittää maailman tunnetuin joululaulu ”Oi Jouluyö”. Viime vuosien kansainvälisistä tähdistä kuuluisia korkealla yltäviä ovat olleet mm. korealainen So Hyang, amerikkalainen Mariah Carey, italialainen Luciano Pavarotti. 

Sukuseuramme päätti kuitenkin kallistua toteuttajien luvalla taitavaan paikalliseen esitykseen: 

https://www.youtube.com/watch?v=BO3EiuvIsN0

Esityksen kuvasi ja editoi Veera Suutari (iso isoäiti Lyydia Pettinen os. Pylkkö). Veera valmistui 2.6. Järvenpään Keudasta mediapalvelujen toteuttajaksi ja hän on myös yksi juhlaelokuvamme 2024 tekijöistä. Saamme nähdä elokuvan ensi vuoden 2024 sukujuhlassa. Kaikki kuvaukset on tehty syksyllä 2023 ja lopputyöstö on meneillään. 

🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄🎄

Julkistimme Mikkelin kesätapahtumassa kilpailun Pylkön sukukirjan nimestä. Teos valmistuu kesän 2024 Sukujuhlaan. Kirjan nimikilpailulle on aikaa vielä 25.11.22 asti. (Kokoustamme 26.11. kirjan tiimoilta jo neljättä kertaa).

Kirjasta tulee useampi satasivuinen, näyttävä, kovakantinen sidottu teos. Tarvitsemme kirjalle kuvaavan, persoonallisen nimen. 

Sukukirja sisältää:

– runsaasti henkilötarinoita ja muistoja eri sukuhaaroista

– sukutaulut, eli täydellisen sukupuun (Sukujutut -ohjelmasta

– paljon vanhoja valokuvia

– akvarellikuvituksen

Sukuneuvosto palkitsee mielestään parhaan ehdotuksen riippumatta siitä, käytetäänkö nimeä tai muokataanko sitä. Palkintona on yksi kappale tätä arvokasta sukukirjaa!

Kilpailuvastaukset siis 25.11.2022 mennessä pj. osmo.pylkko(ät)gmail.com tai postitse Juvakankuja 5, 53100 Lappeenranta. Saa mieluusti ehdottaa useampiakin nimiä!

ps. Facebook-sivullamme on Osmon tekemiä videoita tämänvuotisesta kesätapahtumasta. – Liity sukuseuraan, niin pääset osalliseksi mukavasta toiminnasta ja sukututkimuksesta! Facebook-sivumme on vain jäsenille.

Olethan muistanut kesätapahtumamme, joka tänä vuonna on Mikkelissä lauantaina 20.8. Ilmoittautumista ei vaadittu, tervetuloa siis mukaan joko jo klo 9 alkaen Mikkelin torille kahveille, klo 10 Sodan ja rauhan keskus Muistiin (Ristimäenkatu 4) (omakustanteisia) ja sitten alkaen klo 11 Urpolan kartanoon (Selännekatu 30). Siellä teemoina sotahistoria sekä suvun kädentaidot, josta näytteitä esillä. Ruokailemme myös (lounas 10 e käteisellä, sis. ip-kahvit ja vissyn) ja kuulemme sukukirjaprojektin etenemisestä, ym. Tervetuloa – myös ei-jäsenet sukuun kuuluvat!

Paikallinen lehti julkaisi kuukauden päivät sitten kuvani pajunkissoista Haapajärveltä, Vuokko Pylkön kotijärven rannalta. Tekstissä todettiin, että ”pajunkissojen pyhään” oli vielä usean viikon matka. Tänään palmusunnuntaina on tuota palmunoksien suomalaista vastinetta jo koottu pellonojista ja tienvieriltä moneen kotiin. Kotikirkkoni Lappeenrannan tiilikirkon messussa oli mukana alkuperäinen palmunoksa. Se taitettiin 40 vuotta sitten Lähetysseuran Herran liekki – keskuksen pihapalmusta ja kannoin sitä kaupungin kristittyjen yhteisessä palmusunnuntain kulkueessa silloin Betfagesta Jerusalemiin. Tuo pitkä oksa on palvellut monissa messuissa Suomessa ja Pietarin Pyhä Marian kirkossa.

Maisemat ja tavat vaihtuvat. Kuka olisi uskonut näkevänsä viime vuosien mukanaan tuomat muutokset. Muutosten luettelo on pitkä alkaen ilmastosta globaaleihin epidemia-aaltoihin ja hävitettyinä savuaviin kyliin ja kaupunkeihin. Onko mitään tehtävissä? Ehkä olisi.

Raamatun Kainille, tulevalle veljensä surmaajalle Herra sanoi: ” Miksi olet vihastunut ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä.” 1Moos.4: 6-7. Eikä aikaakaan, kun Kain kuitenkin toteuttaa aikeensa.

Ihmiselle on luontaista pahan tapahtuessa parkua Jumalalle: Missä olit? On käsittämätöntä pahuutta, mutta myös ihmisen omaa valintaa. Paaston aikana ja hiljaisella viikolla vierellämme kulkee Nasaretin Jeesus, joka opetti rukoilemaan kiusauksissa, sanatarkasti: ”Älä saata edes kiusausten liepeille.” Ihminen voi valita hyvän ja pahan välillä – hallita pahaa.

Muistan aamuhetken Korian pioneerirykmentin aliupseerikoulun pihalla. Koulun johtaja majuri Saari piti puhuttelun Pahkajärven leirille lähteville. Ydinaseita ja niiden tuhoja oli maailmalla testattu, mutta kokenut johtaja totesi: ”Meillä ei ole ydinasetta, mutta meillä on sissikomppania, jonka tuhovoima on suurempi.”

Jeesuksen valtakunnan taistelijoiden tuhovoima ei jätä jälkeensä soraläjinä savuavaa historiaa. Päinvastoin jo keskiajalla laulettiin (Piae Cantiones 1625):”Jeesus kukka taivaan tarhan antaa elon iäisen. Kerran myöskin kukkaan puhkee sielu kurja syntinen. Taivaan tarhasta jo tänne tunnen tuoksun suloisen.”

Tämä Herra kohtasi itse todellisuuden, myös maailman pahuuden, eikä jätä meitä orvoiksi kaiken keskelle. ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani. Älköön sydämenne hätäilkö (sanatarkasti hötkyilkö), älköönkä peljätkö. Minä olen voittanut maailman.” Joh.14–16. Iloista ja rohkeaa matkaa Ylösnousseen seurassa!

Pertti

huttusen.pertti@gmail.com

Puheenjohtajamme Osmo on lisännyt videoklippeinä sukujuhlamme olennaiset tapahtumat jäsenillemme auki olevaan Facebook-ryhmään, ja Pettisen Heikki laittanut valokuvia päivästä. Tässä vielä lyhyesti muillekin kiinnostuneille päivän kulusta. Osanottajia oli koronapandemiasta huolimatta 19 henkeä. Lähdekallion ystävät ry:lle kiitokset leirikeskuksen vuokraamisesta käyttöömme!

Päivä alkoi lipunnostolla ja Pertti Huttusen puheella, jotka striimattiin suorana Facebookiin. Tilavassa salissa pidettiin ripeästi läpi vedetty sukukokous, jonka kulku kuvattiin videolle arkistoon. Käytiin läpi mm. kolmen edeltävän vuoden talous- ja toiminta-asiat sekä valittiin uusi neuvosto. Puheenjohtajana jatkaa Osmo Pylkkö. Muut nimet ja tehtävät löytyvät myöhemmin sivulta Sukuneuvosto. Tehtävien jako päätetään uuden neuvoston 1. ja 2. kokouksissa. 

Tulevassa budjetissa on huomioitu työn alla oleva sukukirja, jonka on määrä olla painettuna 2024 sukujuhlassa. 

Sitten syötiin: keittiötiimi oli laittanut salaattia ja ulkona telttakatoksen alla sihisi herkullinen grillimakkara, jota saattoi syödä myös ulkona puisessa katoksessa. Sää oli vaihteleva mutta ruokailun aikaan ei juuri sadellut. 

Itse sukujuhla alkoi puheella, jonka piti kylätietäjä Partakoskelta, Tuomo Mäkelä, joka kertoi mielenkiintoisia tarinoita Partakosken historiasta. Tuomo oli kehystänyt 1700-luvun lopulta peräisin olevasta Partakosken (Pardakosken) kartasta tehdyn tulosteen, jossa näkyy suvun kantatila “Pylkä”. Kehykset ovat koskessa pyörineestä upeasti harmaantuneesta puusta. Tällaisen taulun sai Vuoden Pylköksi valittu Terttu Sollo, jota haastatteli Heikki Pettinen. Vuoden Pylköksi valitaan henkilö, joka on ollut mukana seuran toiminnassa, ja halutaan lisätä henkilön tunnettuutta. Terttua saamme kiittää tämänvuotisesta kokouspaikastamme, Lähdekallion tiloista, joka sijaitsee luonnon helmassa Saimaan rannalla, lyhyen ajomatkan päässä Lappeenrannasta. Paikkaan oltiin varsin tyytyväisiä. 

Heikki Pettinen esitteli kaikki “Pylkkö työssä” -valokuvakilpailuun osallistuneet kuvat sekä voittajakuvat. Kolme palkintosijakuvaa löytyvät muuten tästä Ajankohtaista-sivulta selaamalla alaspäin 7.12.2020 postaukseen.

Voittajakuvan lähetti Pirkko Pylkkö. Kuvassa lypsetään Pylkönniemen Hakarannan Ylätammakalliolla vuonna 1952. Pirkko sai voittajakuvan suurennettuna tauluksi erikoismateriaalille. Toiseksi eniten pisteitä keräsi Maiju ja Keijo Pylkön lähettämä kuva Traktorin ajoa Hakarannassa 1984. Kolmanneksi tuli Pirkko Pylkkö, kuvassa Reino Pylkkö ja pojanpoika Matti Pylkkö lastaavat leppähalkoja traktorin kauhaan 1991.  

Seurasi sukuseuran arvokkaiden standaarien jako ansiokkaasta toiminnasta sukuseurassa. Standaarit saivat: Erkki Pylkkö, Pertti Huttunen, Marja Pylkkö, Pauli Pettinen, Anja Pekkola ja Seija Pylkkö.

Sopivasti oli poutaa, kun siirryttiin ulos kisaamaan nahkavarsikumisaappaan heitosta. Saapas lensi komeasti ja kahvittelun jälkeen miesten ja naisten sarjojen kärkikolmikot palkittiin.

Lopuksi oli vapaata seurustelua, myyntituotteiden ostelua ja paikalle tuotujen esineiden ja vanhojen, kiinnostavien valokuva-albumeiden selailua. Lopuksi yksissä tuumin myös siistimme jälkemme. Säästä johtuen ei nyt lämmitettykään saunoja (uimapaikkakin on hyvä – ehkä ensi kerralla). – Näkemisiin viimeistään kesän 2022 teematapahtumassa!