Virpopyhästä pääsiäiseen 2022

Paikallinen lehti julkaisi kuukauden päivät sitten kuvani pajunkissoista Haapajärveltä, Vuokko Pylkön kotijärven rannalta. Tekstissä todettiin, että ”pajunkissojen pyhään” oli vielä usean viikon matka. Tänään palmusunnuntaina on tuota palmunoksien suomalaista vastinetta jo koottu pellonojista ja tienvieriltä moneen kotiin. Kotikirkkoni Lappeenrannan tiilikirkon messussa oli mukana alkuperäinen palmunoksa. Se taitettiin 40 vuotta sitten Lähetysseuran Herran liekki – keskuksen pihapalmusta ja kannoin sitä kaupungin kristittyjen yhteisessä palmusunnuntain kulkueessa silloin Betfagesta Jerusalemiin. Tuo pitkä oksa on palvellut monissa messuissa Suomessa ja Pietarin Pyhä Marian kirkossa.

Maisemat ja tavat vaihtuvat. Kuka olisi uskonut näkevänsä viime vuosien mukanaan tuomat muutokset. Muutosten luettelo on pitkä alkaen ilmastosta globaaleihin epidemia-aaltoihin ja hävitettyinä savuaviin kyliin ja kaupunkeihin. Onko mitään tehtävissä? Ehkä olisi.

Raamatun Kainille, tulevalle veljensä surmaajalle Herra sanoi: ” Miksi olet vihastunut ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä.” 1Moos.4: 6-7. Eikä aikaakaan, kun Kain kuitenkin toteuttaa aikeensa.

Ihmiselle on luontaista pahan tapahtuessa parkua Jumalalle: Missä olit? On käsittämätöntä pahuutta, mutta myös ihmisen omaa valintaa. Paaston aikana ja hiljaisella viikolla vierellämme kulkee Nasaretin Jeesus, joka opetti rukoilemaan kiusauksissa, sanatarkasti: ”Älä saata edes kiusausten liepeille.” Ihminen voi valita hyvän ja pahan välillä – hallita pahaa.

Muistan aamuhetken Korian pioneerirykmentin aliupseerikoulun pihalla. Koulun johtaja majuri Saari piti puhuttelun Pahkajärven leirille lähteville. Ydinaseita ja niiden tuhoja oli maailmalla testattu, mutta kokenut johtaja totesi: ”Meillä ei ole ydinasetta, mutta meillä on sissikomppania, jonka tuhovoima on suurempi.”

Jeesuksen valtakunnan taistelijoiden tuhovoima ei jätä jälkeensä soraläjinä savuavaa historiaa. Päinvastoin jo keskiajalla laulettiin (Piae Cantiones 1625):”Jeesus kukka taivaan tarhan antaa elon iäisen. Kerran myöskin kukkaan puhkee sielu kurja syntinen. Taivaan tarhasta jo tänne tunnen tuoksun suloisen.”

Tämä Herra kohtasi itse todellisuuden, myös maailman pahuuden, eikä jätä meitä orvoiksi kaiken keskelle. ”Rauhan minä jätän teille, minun rauhani. Älköön sydämenne hätäilkö (sanatarkasti hötkyilkö), älköönkä peljätkö. Minä olen voittanut maailman.” Joh.14–16. Iloista ja rohkeaa matkaa Ylösnousseen seurassa!

Pertti

huttusen.pertti@gmail.com

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s