Hyvä sukuseuran jäsen,
vietämme kiitollisina rakkaan isänmaamme 100-vuotisjuhlapäivää 6.12. Kuluvana Suomen juhlavuonna vietimme myös sukuseuramme 20-vuotisjuhlia 12.–13.8. Suomi-100 -hengessä. Monet liput liehuivat pääjuhlamme sukunäytelmän ”Suvun sata vuotta” loppukohtauksessa, ja ilo oli pinnassa! Kun itsenäisyytemme hinta on kuitenkin ollut kallis, lienee paikallaan muistella mennyttä. Teenkin sen äitini Martta Pylkön 15.10. äänitetyn haastattelun pohjalta. Hän on sukuaan Kylliäinen ja syntyi 1926 Tasapäässä Savitaipaleen Tornion kylässä.
”Syksyllä 1939 mentiin äitini kanssa Lappeenrantaan asioille linja-autolla, joka kulki reittiä Kouvola–Tuohikotti–Savitaipale. Yöpymisen ajateltiin onnistuvan erään ystävän luona. Autoon astuttiin muistaakseni Koiveksentien kohdalla. Kun matkan kuluessa alkoi näkyä samaan suuntaan liikkuvaa sotakalustoa mm. tykkejä, syntyi linja-autossa syvä hiljaisuus. Kuljettaja mursi hiljaisuuden todeten ´Nyt ei eletä kuin päivä kerrallaan!´. Kaupunkiin päästiin ja yösija järjestyi. Siellä kerrottiin, että miehiä vietiin yöllä ”johonkin” mutta ei päiväsaikaan. Kyllähän myö arveltiin, mihin miehiä vietiin, sillä tiedettiin, että Moskovassa käytiin neuvotteluja.”
Ajankohta, jolloin ns. ylimääräinen kertausharjoitus YH toteutettiin, tapahtui joukkojen ja kaluston siirtoina 9.10.–20.10. (Wiki).
Toivotan jokaiselle iloista Suomen itsenäisyyspäiväjuhlaa ja turvallista eloa maassa, joka toivon mukaan jatkossakin saa olla eturivin maita kansakuntien joukossa monessakin mielessä.
Osmo Pylkkö
Pylkön sukuseura ry 