Minna Canthin päivänä 2020

Pylkön sukuun kootaan parhaillaan vanhoja valokuvia. Helmikuisen kokoontumisen (”Kuvat eläviksi!”-seminaari) yhteydessä esitetty ajatus jopa sukukirjan kokoamisesta innoittanee myös suvun valokuvien selvittelyyn. Tarinoita ja kuvia löytyy Pylkönniemen Alatuvastakin. Siinähän se perhepiiri on koolla, vanhisä ja vanhäiti, vanhemmat istumassa, lapsikatras arvokkaasti ympärillä seisoen, tasa-arvoisesti.

Kun Rapin Meeri 50- luvulla istui ”Pettisen torvisoittokunnan” jakkaralle hän teki historiaa, rohkeasti ensimmäisenä naisena miesten joukkoon. Tuon ajan kunnallisista valokuvista sai etsimällä etsiä naispuolisia edustajia. Oltiin eletty vielä lyhyt aika Minnan puhuttelusta.

Kun sain vinkin tästä kolumnista, höyryradiossa kerrottiin Matias ja Natalja Castrenin lyhyestä romanssista. Kahden vuoden yhdessä eletyn vuoden perään oli nuori tuskin parikymppinen leski valmis lopun elämäänsä uudelleen avioitumatta taistelemaan miehensä elämätyön säilyttämisen ja suomalaisuuden puolesta. Ainakin radiodokumentista sai käsityksen, että puolisoiden tasa-arvoinen toiminta oli molemmin pulin kunnioittavaa.

Olen yhden Minnan näytelmän nähnyt, käynyt hänen kotimuseossaan Kuopiossa. Yhtään hänen kirjaansa ei ole tullut luetuksi. Minnan nimikkopäivänä ei ole ollut tapana nostaa lippua oman pihan salkoon. Luulen kuitenkin olevani melko hyvin ”kartalla” hänen olennaisimmasta viestistään. Kuopiolainen maisema ei ollut ainoa isänmaan kolkka, missä riitti Minnan aatteille työmaata. Jokainen tasa-arvoinen aate vaatii oman taistelijansa. Vanhurskaus ihmisten välillä liikahtaa elävien persoonien toiminnasta.

Minulla on ollut viisas ja hyvä anoppi. Erään kerran hän totesi… onko teillä demokratia? Heljä-rouvani oli (ainakin sillä kertaa) tehnyt päätöksen. Kulta-anoppi oli ymmärtänyt asian toisin. Varmaan jokaisessa perhekunnassa toistuvat omat sanontansa, ajan myötä syntyneet – ja vakiintuneet. Anopin hyvä kysymys – yksi tuon tuostakin toistettavaksi.

Ajatellaan Vanhan testamentin miehistä mitä sitten ajatellaankin, perinteisimmät perheenpäät lukevat vaimolleen joka sapatinaattona Saarnaajan kirjan viimeisen luvun. Olen joskus suositellut tapaa hääparille, laittanut vihkiraamatun nauhan valmiiksi kohdalleen ja kehottanut miettimään tekstin päivityksiä.

Erilaisia malleja elämään siis löytyy. Parisuhteen elämäntapakouluttaja oppii vuosien myötä erottamaan merkittävän epäoleellisesta – jos oppii. Tasa-arvo on ja pysyy jokaisen niin yksin kuin suuren lapsikatraan keskellä elävän luovuttamattomana rikkautena, vaatien vähintään kerran vuodessa kriittistäkin tarkastelua. Kiitos Minna, onnea nimipäiväsankarit Joose & Josefiina!

Pertti-padre

huttusen.pertti@gmail.com

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s