Isänpäivänä on syytä kaikkien muistella  omaa Isää. Jos Isä on elossa, käydä mahdollisuuksien mukaan häntä tervehtimässä, tai jos hän on edesmennyt, viedä vaikka kynttilä hänen haudalleen. Rukouksella voidaan kiittää kaiken Taivaan ja Maan valtiasta, Taivaan Isää, siitä, että on saatu mahdollisuus kulkea tätä elon tietä ja pyytää vaikka siunausta jatkuvallekin taipaleelle. Kiitollisuutta voidaan osoittaa myös Isoisillekin ja jopa Esi–Isille heidän työstään tämän oman syntymämaan itsenäiseksi saamiseen. Menneet sotavuodet olivat kuluttavaa aikaa niin henkisesti, kuin fyysisestikin niille kaikille, jotka olivat taisteluissa mukana ja olihan kotirintamallakin tekemistä hyvin monille kansalaisille. Aikoinaan Isät useimmiten olivat vankasti työelämässä mukana ja lasten kasvatus ja heistä huolehtiminen jäi melko monessa perheessä Äitien tehtäväksi. 

Isänpäivä oli merkitty Yliopiston almanakkaan jo vuosina 1970 – 1972 ilman Yliopiston päätöstä. Se poistettiin, kun asia huomattiin, mutta vuonna 1987 Isänpäivä katsottiin niin vakiintuneeksi, että se hyväksyttiin pysyvästi kalenteriin ja merkittiin myös liputuspäiväksi. 

Omaa Isääni ja Pappaa muistamme lämmöllä niinkuin Äitiäkin, sillä he kasvattivat ja huolehtivat  meistä kiitettävästi.

Toivotankin kaikille Sukuseuran jäsenille Hyvää ja Rauhaisaa Isänpäivää ! 

Kauko Pylkkö