Itsenäisyyspäivä 1920 ja 2020

Savitaipaleella aloitetaan juhlat aamulla suoritetavilla taisteluharjoituksilla, jonka jälkeen klo 12 päivällä on juhlajumalanpalvelus kirkolla. Klo 4 ip. on nuorisoseuran talolla juhlailtama. (Maakansa 4.12.1920)

Sadan vuoden takainen itsenäisyyspäivän vietto tuntuu nyt varsin sotaiselta. Ihmekös tuo, kun takana oli sisällissota ja pari Aunuksen retkeä. Vain reilu kuukausi aiemmin Neuvosto-Venäjän kanssa Tartossa solmittu rauha ei näytä kauheasti vaikuttaneen juhlapäivän viettoon.

Parikymmentä vuotta myöhemmin viisi itsenäisyyspäivää meni monilta rintamalla. Ei ihme, että sodat ovat painaneet leimansa kansallisen juhlapäivän seremonioihin. Linnan juhlienkin kohokohtia ovat olleet sotaveteraanien tapaamiset presidenttiparin kanssa.

Tänä vuonna ei ole Linnan juhlia eikä muutaman vuoden kuluttua ehkä enää veteraanien harventuneita rivejäkään. Joudumme opettelemaan uusia tapoja viettää itsenäisyyspäivää.

Onhan näitä aiheita. Suomi on tänäkin vuonna amerikkalaisen The Fund for Peace -järjestön Fragile State Index -vertailun viimeinen. Siis vähiten altis särkymään eli kestävin vertailun 178 valtion joukossa. Tai niin kuin asia on tavattu suomentaa: maailman vähiten epäonnistunut valtio.

Valtiota vertaillaan 12 tekijän mukaan hallinnon legitimiteetistä taloudelliseen tasa-arvoon ja ihmisoikeuksista julkisiin palveluihin. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Pylkön suvussakin viimeistään meillä 1950-luvun jälkeen syntyneillä sukupolvilla on ollut mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin intoa on riittänyt. Ja terveydenhuoltokin pelaa rutinoista huolimatta.

Vain turvallisuuden indeksiluku on Suomessa huonontunut viime vuosina. Ei ole Pylkköjä poliiseina yhtä paljon kuin ennen.

Koronan torjunnassakin Suomemme pärjäsi pitkään parhaiten Euroopassa, mutta juuri nyt näyttää huonommalta. Tilannetta on jo ehditty verrata sotaan. Mutta niin kuin Vuoden lotta 2021 Aira Samulin lehtihaastattelussa muistutti: tätä sotaa käydään kuivissa ja lämpimissä sisätiloissa.

Armeijassa vitsailtiin, että varusmieskoulutuksessa tärkeintä on odottamisen opiskelu. Juuri sitä taitoa koronan kanssa tapeltaessa nyt kuitenkin tarvitaan. Itsenäisyyspäivänäkin. 

Vuoden 1920 itsenäisyysjuhlassa Honkalassa puhui opettaja Kaitaranta. Vuoden 1918 sodan muistelu sai hänet pohtimaan, josko näin riitaisesta kansasta on ollenkaan itsenäisyyden ”raskaan työn” mittaiseksi:

Omaammeko kansana sitä miehen täysimittaisuutta, jota waaditaan kantamaan itsenäisyyden harteillemme laskemaa taakkaa, siitä on siis kysymys, ja se pakottaa meidät tälläkin kertaa kansalliseen itsetarkasteluun. (Etelä-Saimaa 14.12.1920)

Ehkä opettaja Kaitaranta voisi nyt huokaista, että ihan kohtuullisesti on pärjätty. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Heikki Pettinen

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s