Vuoden vaihtuessa lienee selvää, että vuosi 2020 on polttomerkitty kollektiiviseen mielenmaisemaan syvällä rosoreunaisella jäljellä. Eräänä kuluneen vuoden allegoriana tai sattumanvaraisena tiivistymänä mielessäni häilyy ojanpenkalle heitetty kertakäyttömaski, joka osui näkökenttääni juoksulenkillä. 

Osasin ihmetellä vasta jälkikäteen ihmetellä miten nopeasti poikkeuksellisesta tulee tavanomaista, vaikka taustan perusolemus on traaginen ja jollain tavalla aina läsnä. Traagisuus kasvaa siitä,  että kulkutauti on muokannut yksilöiden elämiä arvaamattomalla tavalla. 

Miellyttävimmät kuvat nousevat kesän sukutapaamisesta Savitaipaleen kirkonkylän vanhalta urheilukentältä, kun toisen Salpausselän reunamoreenille rakennettua areenaa paahtoi heinäkuun aurinko. Tuttavien ja ystävien turvallisen kohtaamisen mahdollisuuden arvo on kasvanut vuoden mittaan geometrisessa sarjassa. Hienoa että seuran aktiivit tämän tapahtuman järjestivät.

Loppiaiseen on lyhyt matka. Sitten alkavat vanhan agraarin vuodenkierron selkäviikot. Alkava ajast’aika alkaa verkkaan vierähdellä kohti kesää auringon tehdessä alati laajempia kaarroksia pohjoisen taivaan huikaisevan kumun alla. Varmaankin taas kohtaamme toisemme ennen pitkää, suuremmalla tai pienemmällä joukolla. Saatesanoiksi alkavalle vuodelle sukuseuralaisille olkoon:Tulevaisuuteen ja Toivoon! 

– Ilkka