Joulumuisteloita Savitaipaleen Marttilan kylästä

Sirpa Räsänen haastatteli äitiään Alisa Kemppistä s. Pettinen ja enoaan Pauli Pettistä heidän lapsuuden joulunvietostaan:

”Jo keväällä otettiin porsas kasvamaan. Jouluna siitä suolattiin kinkku. Yhdentoista hengen perheelle se piti olla niin iso, että se juuri mahtui sisään uunin luukusta. Pitkään sen piti olla juuri samanlainen. Se suolattiin tarpeeksi suolaisessa vedessä, jossa peruna kellui pinnalla, paistettiin ja tuotiin pöytään sellaisenaan ajatuksella ´sika nahkonee, porsaat karvonee´. Vanhan ja uuden törmäys tuli kun nuoremmat alkoivat ottaa kamaran pois ja kuorruttaa kinkun. Isolle perheelle tarvittiin jouluruokaa uunintäydeltä ja kaikki kasvatettiin ja tehtiin kotona. Hyvin vähän mitään ostettiin. Keväällä, kun särkiä tuli järvestä niin, että verkot repeilivät, osa kaloista suolattiin ja kuivattiin pärekatolla verkon alla ja niitä riitti joulupöytäänkin.

Jouluvalmistelut olivat perinteisiä, joulusaunan lämmittäminen tietysti yksi niistä. Saunan siivous oli aina Eevan hommia. Paten vakituinen työ muulloinkin, eikä vain jouluna, oli hakea vettä Lamminpään rannassa olevasta lähteestä. Kaikki vesi sekä tupaan että saunaan haettiin sieltä, koska omaa kaivoa ei silloin vielä ollut. Vesi oli kirkasta ja jääkylmää ja lähde pystyi sulana talvellakin. Talvella vesi piti taiteilla kotiin saavissa suksen päällä työntäen ja vielä ylämäkeen tai korentojen kanssa kantaen.

Joululahjoiksi saatiin enimmäkseen sukkia ja lapasia, joskus jotain pelejä. Alisa muistaa, että Pate sai villasukat, mutta tonttu ei ollutkaan ehtinyt saada niitä valmiiksi. Niinpä ne oli kääritty pakettiin puikkoineen päivineen. Tarina ei kerro, kuka sukat neuloi valmiiksi. Jokaiselle löytyi lahjasäkistä jotain – tai ainakin melkein. Kaikki olivat saaneet jo pakettinsa, ja pukki lähti ovesta mutta kääntyikin porstuasta takaisin ja heitti tyhjän säkin Antti-papan syliin. Hänelle ei pakettia riittänyt mutta hän vain nauroi ja sanoi: ”Saihammeä sen säki takasii”. Yksi Paten ikimuistoinen ja mieluinen joululahja oli sukset, hienot, koivuiset ja kapeat sivakat – Taavetti Illukan tekemät. Hän sai ne Lauri Pylköltä tehtyään hänelle töitä.”

Sukuneuvoston tervehdys

Pylkön sukuseura ry juhlii 20-vuotista taivaltaan ensi vuonna, ja valmistelut ovat hyvällä mallilla. Juhlaa vietämme 12.-13.8.2017 Savitaipaleella ja sitä maustaa 100. vuottaan täyttävä Suomi. Odotamme jännityksellä tulevaa juhlavuotta. Sitä ennen hiljennytään kuitenkin viettämään joulua.

Sukuneuvosto toivottaa kaikille sukuseuran jäsenille Rauhallista Joulua ja Onnellista Hyvää Uutta Vuotta 2017.