Jumala varjelkoon Suomenmaata

Palvellessani Lappeenrannan varuskunnan pappina olin päättänyt ensimmäisen iltahartauden Rakuunayksikössä. Nasakka alikersanttipäivystäjä komensi sen perään asennon ja käski: toistakaa hiljaa perässäni: Jumala varjelkoon Suomenmaata. Sitten poistuttiin tupiin. Kun kysyin, mistä hänoli oppinut tämän käytännön, hän vastasi Rakuuna-aliupseerikoulusta. Turun Tuomiokirkon kellon soidessa käännän kasvot Jerusalemiin, toistan alikersantin opettaman vanhan suurruhtinasajan rukouksen.

Erkki-eno oli rakuuna, kaatunut, kadonnut ennen syntymääni. Hänen muistokivensä alla ei ole ketään. Ylpeydellä kunnioittamani miehen profiili muodostuu perhepiirin ja suvun muistoista. Elävä persoona (vanhäiti Ieva-Kristiina meitä lapsia ojentaessaan totesi, työ etoelävät ?). Keväinen kaatuneitten muistopäivä ohjaa kierrokselle sankarihautausmaille. Eipä muuta kuin Pentti Pylkön kirja kouraan ja Savitaipaleen kirkonmäelle! Iso kiitos järisyttää mieltä kun tajuaa kaiken sen perimistä suht ilmaiseksi, minkä sodanajan sukupolvi hankki meille, maksaen kaiken.

Isänmaan historian tärkeimmät tapahtumat merkkipaaluttavat myös vuotuista ajankulua. Itsenäisyyspäivä osuu toiselle puolelle vuotta omista juuristaan ja syistään, veteraanipäivä ja sankaripäivä kevääseen. Israelissa vietetään itsenäisyyspäivää keväisessä toukokuussa, sitä edeltävää päivää kaatuneitten muistopäivänä. Puhutteleva kombinaatio. Itsenäisyyden juhliminen, mutta myös sen lunastamisen ja hankkimisen muisto liittyvät yhteen, vaalimisen arvoinen perintö. 

Kautta aikojen kuuluisin suomalainen missionääri Martti Rautanen vieraili Tampereen lähetysjuhlilla. Siellä hän totesi: Suomi on teidän suomalaisten isänmaa. Minulla on kaksi isänmaata, Ambomaa ja taivas.

Taitaa olla niin, että ennen koronakevättä monelta taivas on unohtunut, tai ainakin hämärtynyt. Taivasusko oli sankarivainajille todellisuutta. He tiesivät viimeisen rukouksensa kohteen. Tiesivät, mistä tulee apu. Usko Jumalaan yhdisti vaikeaa aikaa elävän kansan. Tässä mielessä taitaa olla merkittävä ero sota-ajalla palvelleen ja tämän päivän isänmaanpuolustajan henkisissä varusteissa. Usein tuntuu siltä, että yhteiskunnan informaatiokoneisto jyrää tieten tahtoen yksinkertaisen lapsenuskon, uskon taivaaseen ja sen todellisuuteen, Jumalan apuun jokapäiväisessä elämässä. Tilalle tarjotaan jos jonkinlaista viihdettä ja hömppää. Lauri-eno tapasi todeta että tuleehan se mies räkänokasta, vaan ei tyhjännaurajasta. Eipä ole kuultu aikoihin tiedotusvälineistä.

Sota-aikana oli kolme rintamaa, totesi tuttu kollega paraatipuheessaan, eturintama, kotirintama – ja rukousrintama. Toimii poikkeusaikoinakin.

Pertti

huttusen.pertti@gmail.com

Advertisement

Äitienpäivänä 2020

Äitienpäivä, mitä se tuo mieleemme? Äiti synnyttää lapsensa, hoitaa heitä rakkaudella, ohjaa koulutiellä ja muutenkin elämän alkuun. Muistammeko aina kiittää Äitiä hänen työstään ja uhrauksistaan? 

Sota-aikana Äidit joutuivat huolehtimaan monestikin suuresta perheestä ja maalla tilan töistä valittamatta. Hän muisti rintamalla olevia, miestään ja veljiään neulomalla heille lämmintä päälle puettavaa. 

Minä itse lähetin yhden Äitienpäiväkortin Helsinkiin biologiselle Äidilleni, ja annoin toisen kotona olevalle mammalleni. Hän oli minun kasvattiäitini. Eli minulla oli kaksi Äitiä. Minulle oli tärkeätä, että lähetin myös kortin Helsingin Äidille, vaikka en ollut nähnyt häntä.  

Tulemmeko ajatelleeksi ollenkaan, mitä kaikkea Äidin rakkaus merkitsee ? Minulle merkitsi mammani puolelta sitä, että Hän rakasti minua, tuki silloin kun tukea kaipasin. Hän oli läsnä kun pelkäsin jotain, hoiti minua hellästi sairastaessani. Toisin sanoen, teki kaikkensa, että minulla olisi hyvä olla.

Olen saattanut heidät molemmat viimeiselle matkalle. 

Kunpa itse Äitinä osaisimme olla äitiyden mittaisia. Nykypäivänä eletään niin hektistä aikaa, ettei ole riittävästi aikaa lapsille. Meidän tulisi muistaa esiäitiemme uhraukset perheilleen ja maallemme. Käydään Äitiemme haudoilla, katsotaan vanhoja valokuvia ja muistellaan Äitejämme muutenkin. He ansaitsevat sen. Muistetaan myös elossa olevia Äitejä käynnein, kortein tai jos ei pääse käymään niin soittamalla. Hän ilahtuu varmasti. Lopetan tämän tutun laulun sanoilla:

Marja Pylkkö