Ruoka on ollut tärkeä osa suomalaista kultturia, se mitä syömme kertoo suomalaisesta luonnosta, yhteiskunnan historiasta ja identiteetistä. Meillä on yhteinen historia idän ja lännen, Ruotsin ja Venäjän kanssa. Idästä tulleet vaikutteet rikastuttava suomalaisia enemmän kuin muita pohjoismaalaisia. Pohjoisessa ja etelässä on erilainen ruokakultturi. Eri maakunnissa on omanlaisensa ruokakulttuuri.

Tämä viikko on suomalaisen kulttuurin viikko.  Sunnuntaina on laskiaissunnuntaina, tiistaina on laskiaistiistai ja perjantaina on Kalevalan päivä. Tänään kirjoittaessani tätä on laskiaistiistai. Lounaalla söimme hernekeittoa, jonka valmistin itse. Kahvin kanssa on kohta tuoreita laskiaispullia kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa.

Jo kauan aikaa sitten laskiaisena tarjottiin paljon ruokaa, jonka piti olla mahdollisimman rasvaista. Uskottiin, että ruoka varmasti riittää seuraavana vuonna. Jos rasva kiilsi syöjien suupielissä, niin siat lihoivat ja lehmät lypsivät entistä enemmän. Ruokaa pidettiin tarjolla koko päivän. Laskiaisena syötiin runsaasti ennen pääsiäispaastoa. Pääsiäispaaston aikana ruokavaliosta jätettiin pois liha, maitotuotteet ja kananmunat.

Jo keskiajalla syötiin hernekeittoa, joka oli keskiajalla tavallista tuhdimpi. Siinä käytettiin joululta jääneitä lihan tähteitä, sian potkaa ja myös sian sorkkia. Laskiaisena tarjolla oli myös lämmitettyjä rasvamakkaroita ja juustoja. Muistan äitini tarjoamat ryynimakkarat, joita syötiin laskiaisen aikoina. Ne maistuivat erinomaisilta pitkien hiihtolenkkien jälkeen.

Laskiaispullat ovat peräisin Ruotsista ja 1600-luvulta.  Suomeen laskiaispullat tulivat 1800-luvulla. mantelimassatäytteisiä pullia syötiin varakkaimmissa perheissä, kun taas köyhemmissä perheissä syötiin kuuman maidon kera. Myöhemmin pullien täytteeksi ovat tulleet mansikkahillo ja kermavaahto. Samalla vuosisadalla tuli maahamme saksalainen hillomunkki.

Itäisestä naapurimaastamme Venäjältä tuli Suomeen tattarijauhoista valmistetut blinit. Perinteisesti blinien kanssa nautitaan smetanaa, kaviaaria, erilaisia muita lisäkkeitä mm. sipulia ja suolakurkkua. Omaan blinipöytääni kuuluu ehdottomasti itse valmistetut Saimaan muikkusäilykkeet ja muikunmäti ja Saarimiehensaaresta kerätyistä sienistä valmistettu sienisalaatti. Blinit kuuluvat ortodoksisen kirkon perinteisiin.

Jälkiruuaksi tarjottiin pannukakkua, koska voi ja kananmunat oli käytettävä pois ennen pitkän paastokauden alkua.

Ajatella – jo 1600-luvulta tulleet ruuat ovat säilyneet tähän päivään asti suomalaisessa ruokapöydissä osana rikasta suomalaista ruokakulttuuriamme.

Perjantaina on sitten Kalevalanpäivä ja ko. päivää vietetään myös suomalaisen ruokakulttuurin päivänä. Kalevalan päivänä on syytä vaalia suomalaisia makuja. Kalevalassa kuvataan ruokaa ja ruuanvalmistusta Pohjolan pidoissa kertovassa runossa ja vähän myös muissa runoissa. Syömisestä puhutaan, kun Joukahaisen äiti kehoittaa tytärtään syömään Väinämöisen kosiessa tytärtä.

Kalevalassa syötiin myös lohta aamulla, puolenpäivän aikaan ja myös illalla.

Lohesta valmistetut ruuat : lohikeitto, graavilohi, savustettu lohi, pannulla paistettu lohi, uunilohi jne. maistuvat tänään kenelle tahansa

Yksi Suomen kansallisruoka on ruisleipä. Se maistuu edelleen kenelle tahansa.

Kalevalan päivän aikoihin syödään myös Karjalaisia ruokia. Karjalainen ruokakulttuuri on rikas.

Tunnetuimpia ovat ruisleipä, karjalanpaisti ja karjalanpiirakat.

Suomalaisista juureksista ja marjoista syntyy maittavia herkkuja. Lähiruoka kannattaa aina muistaa.

Eilen kerroin lapsenlapselleni, 5-vuotiaalle tytölle, että huomenna meillä on tarjolla hernekeittoa ja laskiaispullia. Hän sanoi heti: ”Me tulemme sitten huomenna teille.”

Näin siirrämme ruokaperinnettä seuraaville sukupolville.

Tämän aiheen myötä pohdiskelin seuraavaa: sadan vuoden aikana asenteet ruokaan ovat muuttuneet paljon. Ennen, sata vuotta sitten ruoka oli elinehto, sitä kunnioitettiin ja se oli jopa pyhä asia. Suomalaisten elintaso on noussut, ruuasta ei ole enää pulaa, elämme yltäkylläisyydessä. Ruoka tulee eteemme nyt paljon helpommin. Nautimme ihania, kauniita aterioista, jotka ovat kuin taidetta. Ruokaa heitetään liian helposti roskiin. Pitää havahtua ilmastonmuutokseen ja suosia kotimaista lähiruokaa nyt ja tulevaisuudessa.

Paula Immonen

Otsikko saattaa tuntua merkilliseltä. Mitä ihmeen yhteyttä voi olla  kansalliskirjailijallamme ja Pylkön suvulla.

Johan Ludvig Runeberg syntyi Pietarsaaressa 5.2.1804 ja kuoli Porvoossa 6.5.1877.

Porvooseen hän muutti asuttuaan Ruovedellä, Saarijärvellä ja Helsingissä. Porvooseen tuloon vuonna 1837 vaikutti se, että hän sai Porvoon kymnaasiin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran. Runeberg halvaantui vuonna 1863 ollen vuodepotilaana kuolemaansa saakka.

Ensimmäinen asunto Porvoossa oli kuvissa näkyvä kaksikerroksinen talo osoitteessa Rihkamakatu 8, josta hän myöhemmin muutti osoitteeseen Aleksanterinkatu 3 ja jossa on toiminut vuosikymmeniä Runebergin kotimuseo. Kohde on monelle tuttu myös koulujen retkikohteena.

Porvoossa syntyi valtava professori Runebergin kirjallinen monipuolinen  tuotanto Maamme Laulusta lähtien Vänrikki Stoolin tarinoihin. Myös hänen vaimonsa Fredrika oli erittäin lahjakas kirjailija jääden kyllä Johan Ludvigin varjoon hoitaessaan isoa perhettä, asuintaloa ja erityisen kiinnostuksen kohdetta puutarhaansa. Runebergin torttu on kaikille tuttu ja se syntyi Fredrikan reseptin myötä. Oikeasta alkuperäisestä Runebergin tortusta on esitetty useita muitakin versioita, mutta kaikki vaihtoehdot tuovat aina varmuudella veden kielelle.

Porvoo juhlistaa monin tavoin kansallisrunoilijaamme varsinkin syntymäpäivänä 5. helmikuuta. Tällöin jaetaan muun muassa Runeberg-kirjallisuuspalkinto arvoltaan 20 000 euroa samoin kuin Junior Runeberg-palkinto.

No entäs miten Pylkön suku liittyy Runebergiin. Rihkamakatu 8 kiinteistö tuli Porvoon kaupungin omistukseen ja kyseisiä huonokuntoisia tiloja käytettiin kulttuuritoimintoihin. Yläkerran tilassa toimi kymmenisen vuotta Porvoon Grafiikanpaja, jossa muiden mukana työskenteli Sirpa Välimäki. Hän väitti yliluonnollisilla aistimuksillaan myös kuulleensa Fredrikan käyskentelevän silloin tällöin alakerran keittiössä ja rapuissa.

Kaupunki myi rakennukset (4  kpl) tarpeettomina yksityiselle rakennusyrittäjälle, joka saneerasi kaikki rakennukset ajanmukaisiksi korkeatasoisiksi asunnoiksi. Yrittäjä oli ja on poikamme Iiron hyvä ystävä. Iiro sitoutui ostamaan yhden osakehuoneistoista jo ennen saneeraukseen ryhtymistä. Iiro asui huoneistossa noin viisi vuotta ja hänen muutettuaan Helsinkiin lunasti perheyhtiömme Pylkkö Group Oy asunnon viime vuonna vuokrakohteeksi. Rakennuksen etuseinässä on näkyvä kyltti Runebergin asumisesta tässä talossa. Näin kansallisrunoilija Runeberg ja Pylkön suku ovat toisensa kohdanneet.

Ohessa hienoa tarinaa talosta ja Runebergistä luettavaksenne.

Markku Välimäki

Uusimaa 2.2.2020 (teksti Inka Töyrylä, kuvat Outi Paappanen)