Joulukortti_2018sukuseuraweb

Pylkön Sukuseuran puolesta toivotan Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 sukumme jäsenille. Kauko Pylkkö on pohtinut joulun viettoa ennen ja nyt.  t. Sihteeri   

P.S. Muistakaahan onnittelukortinsuunnittelukilpailumme, vielä ehtii osallistua Loppiaiseen 6.1. klo 24 asti (osallistumisaikaa jatkettu), ks. sivu Suunnittelukilpailu.

 

Joulun ajan taikaa

Ennen vietettiin Joulua aivan toisenlaisissa tunnelmissa kuin nykyisin. Kaupat olivat rajoitetusti auki, lauantaisin jo klo 14.00 sulkeutuivat ruoka- ja sekatavarakaupat avautuen viikonlopun jälkeen seuraavaksi vasta maanantaiaamuna. Muutoinkin suurin osa kaupoista sulki ovensa jo klo 17.00, joten ilta-asiakkaiden piti turvautua kioskissa käyntiin, jos oli ostettavaa. Nyt ovat kioskit vähentyneet, sillä kauppojen aukioloajat jatkuvat pitkälle iltaan. Ravintolat eli juottolat ovat yömyöhään auki ja yökerhot palvelevat miltei koko yön. Kaupallisuus on astunut esiin, joten lahjat ovat muuttaneet muotoaan. Kiireisen elämän rytmin myötä lahjoja ostetaan paljolti valmiina tehdastuotteina tai tilataan nettikaupoista. Kotoisina käsitöinä yhä harvemmat valmistavat Joululahjoja.    

Kyllä meidän lapsuuden kodissakin Joulua vietettiin. Jouluevankeliumin Äiti luki, Sitten syötiin yhdessä perinteinen Jouluateria.  Pukki tuli ja lahjat jaettiin. Äiti neuloi aina jokaiselle perheen jäsenelle villasukat ja virkkaamalla kintaat, joten talven kylmyys, jota ennen oli yleisemmin, ei päässyt jäseniä palelluttamaan. Äidillä oli usein tapana muitten askareitten välillä tarttua puikkoihin neuloakseen, sillä Hän teki myös sukkia, lapasia ja kintaita paikallisen Lähetysseuran vuosittaisiin Joulumyyjäisiin, kun Hän toimi yhdistyksen vetäjänä ja keräsi myös lähetysaiheisten lehtien tilauksia.

Isän osuus perheemme hyvinvoinnissa oli TVH:n ja Tielaitoksen palveluksessa oleminen. Hän kulki eri työmailla ja pääasiassa yöpyi aina arkipäivät työmaitten asuntovaunuissa ja tuli viikon lopuiksi kotiin. Suurta lahjamäärää ei meidän perheessä kukaan saanut, mutta oltiin tyytyväisiä, sillä ruokapuoli oli meillä aina kohdillaan. Eihän lahjojen määrä välttämättä tee Joulutunnelmaa, vaan se muotoutuu jokaisen omassa mielessä ja siinä, miten kukin meistä asiaan suhtautuu.  Äidin työpanos, joka sisälsi hyvän lastenhoidon lisäksi herkullisten ruokien ja leivonnaisten teon ja myös silloisen karjan hoidon sekä pelto- ja puutarhatyöt, olisi kuulunut saada enempi kiitostakin. 

Toivotankin Teille kaikille mitä mieluisinta ja tunnelmallista Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!

Lappeenrannassa Joulukuun 19. pnä 2018

Kauko Pylkkö

                                                                                          

Mainokset

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2018

Lippu ccropped 2018 copy.jpg

Toivotan Pylkön Sukuseuran puolesta kaikille hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää. Päivän muistelo tulee Heikki Pettiseltä, kiitos hänelle muistosta ja kuvista. t. Sihteeri

*****************************************************************

Antti ja Lyydia Pettisen jälkeläisillä on ollut yksi suositeltava harrastus yli muiden, nimittäin torvisoitto. Antti oli Savitaipaleen torvisoittokunnan perustajajäsen, ja 1950-luvun kronikoitsija riimitteli, että Sitä varten se Antti eukon otti, että soittajista uusista täyttyis joka soppi.

– No siin se ei erehtynt, kommentoi Pettisen Pauli tuota myöhemmin.

Paten lisäksi Lyytin ja Antin lapsista soittokunnan riveissä puhkuivat aikanaan Meeri, Veikko ja Jaakko. Seuraavaa sukupolvea edustivat ainakin Leo Jaala, Pekka Rapi, allekirjoittanut sekä Antti Pettinen jr.

tsk2 copyKenraaliharjoitus 35 vuoden takaa soittokunnan 70-vuotiskahvikonserttia varten. Pekka Rapi johtaa.

Torvisoittokunnan jäsenyys tarkoitti sitä, ettei itsenäisyyspäivän ohjelmaa tarvinnut paljon miettiä: silloin oli aina soittokeikka. Itsenäisyysjuhlaa ei ainakaan 1970-luvulla vielä voinut mitenkään viettää ilman torvisoittoa. Ensin oli alkusoitto, sitten ennen juhlapuhetta jokin pitkin syksyä harjoiteltu isompi kappale ja lopussa Maamme yhdessä juhlayleisön kanssa.

Juhlat oli tapana pitää yläasteen juhlasalissa. Esiintyjät sijoitettiin näyttämölle, jotta takarivissä istuvatkin näkivät. Näyttämön lattia oli suunnilleen yleisön silmän korkeudella, minkä vuoksi Taalikaisen Taisto kiinnitti huomiota esteettiseen yksityiskohtaan.

– Kun polette jalalla tahtia, niin koittakaa tehä se mahollisimman huomaamattomasti kengän sisässä, ettette paukuta kengällä lattiaa. Ei muuten, mutta se näyttää huonolta, jos ne jalat läpsyy eri tahtiin.

Soittajat_tsk7Harjoituksissa n. 35 vuotta sitten. Pettisen Jaska puhastaa silmälasejaan, muut soittajat kuvassa ovat Ossi Pakkanen, Pekka Hatakka, Paavo Kallio, Paavo Rinne ja Pauli Pettinen. 

Jännitys kohosi, kun tilaisuuden alku läheni. Näyttämön verhot olivat nimittäin edessä ja sinne soittokunnan paikoille tuli vain kuulohavaintoja salin tapahtumista: pientä kolinaa ja yskimistä ihmisten hakeutuessa tuoleilleen. Sitten kuului vielä hentoa helinää kunniamerkeistä, kun sotaveteraanit ja muut kunniavieraat asettuivat paikoilleen etummaiseen penkkiriviin.

Sitten kun se helinäkin vaimentui, niin Taalikainen nyökkäsi Rapin Pekalle, joka kiskoi verhot auki. En muista, mikä se ensimmäinen kappale oli, mutta tähän kohtaan sopisi ainakin Taneli Kuusiston Suomalainen rukous. Se kuulostaa erityisen hyvältä torvisoittokunnan esittämänä.

Hyvää itsenäisyyspäivää, ja suomalaisen musiikin päivää 8.12.

Heikki Pettinen
II B-klarinetti 1972-82

ps. Savitaipaleen torvisoittokunta on muuten isänmaallinen orkesteri siinäkin mielessä, että se on perustettu 6. joulukuuta. Ja jopa neljä vuotta ennen Suomen julistamista itsenäiseksi eli vuonna 1913.